Mä tiedän että mä olen ennenkin kertonut kuuluvani SS-sukuu (siivooja-seijoja täynnä koko sakki). Että omena on pudonnut noin kilometrin puusta mitä tulee lattioden luuttuamiseen ja sen virkistävänä pitämiseen. Mun mielestä siivoaminen on sieltä itsestään ja siihen ratkaisuksi on Luoja keksinyt puolalaiset. Meillekin löytyi oma kotipolakki, Justina (oikein sopiva nimi siivoojalle eikö totta?) ja tänään Justina sitten tuli ekan kerran meille jynssäämään. Mä olin kuvitellut ottavani kupin teetä ja pötkötellyt Leonin kanssa sohvalla mutta sitten luterilainen usko sai ensi kerran musta oikein puolinelson otteen. Mä en yksinkertaisesti VOINUT olla siivoamatta kun kerran Justinakin pölytti. Joten nyt on meillä myös kaapit siivottu ja pyykit lajiteltu. Polakkireppanalta meni pölyt vääräänkurkkuun kun mä huiskin pyykkien kanssa menemään, "Lady, let me do" ja luuli varmaan etten mä maksa kun kerran itse teen. Tämän leidi vaan maksaa mielellään siitä että joku pesee pytyn takaakin ja pyyhii pölyt myös taulujen yläkantilta, on nääs jäänyt multa aika kauan aikaa tekemättä. Mulla on siis vielä aikalailla treenattavaa jotta musta tulee hyvä siirtomaaisäntä, no omahan mulla sentään koko saarellinen ihmisiä jotka on tottuneet riistämään vähempionnisia joten opetusmateriaalia on ainakin kuinka olla Lady of the House, senkun katsoo naapureita. Usempi sinitukkainen Lady joka makaa puutarhassa kun maid viikkaa pyykkiä.

Pätkä tykästyi tähän Justinaan ja tunne oli vissiin molemminpuoleinen, niin että jos multa jää siivoja äitiyslomalle niin mä panen Leonin imuroimaan oman huoneensa itse. Oppii olemaan hymyilemättä ja vinkkaamatta silmää kaikille tädeille joita meille tulee käymään. Leon on varsinainen tätimagneetti muutenkin, naureskelee kaikille kukkahattutädeille kaupungilla niin että ihan hävettää.

Tosin P:n parikymppiselle serkulle oli päivä Leonin seurassa ilmeisen hyvä ehkäisykeino. Taisi lapsenteko siirtyä pari vuotta kun Leon huusi leipää Ikean kassajonossa lauantaina-aamupäivällä.