Mä olen nykyään nainen joka käyttää tukisukkahousuja.Mä kuolen häpeästä. Mutta mä olen myös nainen jolla on selluliittiä ja suonikohjuja.Ympyrä on sulkeutunut, mä odotan vaan koska me hankitaan P:n kanssa yhteensopivat tuulipuvut ja mennään sauvakävelemään Richmond Parkiin, scwich scwich kuuluu vaan kun me työnnetään Miniä vaunuissa ja ollan Reippaan Ulkoilevia Ihmisiä.Siis paikallisia espoolaisia jotka posket punottaen ja lenkkarit vinossa kerrotaan kaikille kuinka me harrastetaan haikkingia, kun se vapauttaa endofiineja ja siistä tulee niin uudistunut olo. Siis ihan kävelyä vaan suomeksi.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Mä käyn myös kaupungilla lenkkareissa,pitkähihaisessa t-paidassa ja pellavahousuissa.Jos mä olisin koira mä menisin pitkin nurkkia häntä koipien välissä ja ulisisin häpeästä mutta nyt mä lyllerrän menemään mahan kanssa joka aiheuttaa lyhyemmille ihmisille auringon pimennyksen kun mä vyöryn ohi, musta ei saa näkymätöntä vaikka sulkisi silmät.

Mä kävin tänään kampaajalla. Ei olisi pitänyt.Mä olen aina ihmetellyt että onko niillä parturikoulussa joku ihan oma mittatikku jossa 1 senttiä vastaa muiden 10 senttiä? Jos sä selkeästi sanot että otetaan 2 senttiä pois niin aina joku yli-innokas Pirkko katkoo 15 senttiä. Sitten ne sirkuttaa koko salongin voimalla että tulipa niin pirteä että kun sä näytät kynityn kanan persustalta ja entistä pahemmalta. Eikö ne ymmärrä että jos jättää sen katkomisen hiukan vähemmälle on suurempi todennäköisyys että tulen takaisin nopeasti kun jos mä riivin mun tukkaa itku kurkussa seuraavat kolme viikkoa ennenkun mä alistun kohtalooni Terttu Tasatukkana. Täällä edullisessa Lontoossa sain maksaa tästä lystistä 95 puntaa.Ihanan kallista!

Me ollaan nykyään kun joku 50-luvun perheidylli sarja. Mä odotan miestä kotiin valmiin ruoan kanssa ja olen tiskannut ja imuroinut joka viikko. Mulla on mekko päällä (en mahdu enää muihin vetimiin) ja mä kuuntelen miehen työmurheet kuormittamatta omillani (siis koska mulla ei töitä). Idylli ei vaan kestä tarkastelua yhtään. Jos P tulee myöhässä töistä niin mä osoitan koko naamalla mieltä ja mä en imuroi joka kerta sohvan alta.Shhh, se on salaisuus.

Mutta oikeasti mä olen varmasti maailman historian surkein kotirouva. Mä INHOAN tiskaamista ja imurointia. Ja oikeastaan myös pyykkäämistä ja pölyjen pyyhintää. Mä kadehdin niitä kodin pikku hengettäriä jotka saavat jotain irti kodin askareista. Tässä tapauksessa on omena pudonnut noin sata kilometriä puusta.Mä polveudun Super-Seija-Siivoajien suvusta ja olen varmasti häpeäksi sekä omalleni että P.n suvulle, joka myös näyttäisi olevan SS-Seijoja täynnä.

Meille hankittiin uusi imuri, Henry the Hoover. Se on punainen ja pyöreä ja sillä on iloisesti naurava naama. Tai siis se näytti kaupassa iloiselta mutta tänään se näytti kylläkin vittumaisesti virnistävältä pahansuovalta koneelta kun mä puhisin ja yritin imuroida kokolaittiamattoja puhtaiksi.Eikä se vastannut mun "mitä hittoa sä siinä virnistelet" kysymykseen mitenkään.Selkeästi introvertti kaveri ilman sympatiaa ollenkaan.