Meillä on eroahdistusta ilmassa ja vierastamista. Mutta mulla, vaan ei Leonilla.

Mä olen lähdössä ekalle omalle lomalle ja eroahdistus on käsinkosketeltavaa. Leon on joutunut nukkumaan päikkärit mun sängyssä ja istumaan rintarepussa kun mä kokkaan jotta sitä läheisyyttä saisi varastoon eikä meidän äiti-poika suhde koe peruuttamatonta vauriota tämän kahden ja puolen vuorokauden erossa olosta. Leon on jo varsin kyllästynyt mun matkavalmisteluhin.

Mulla on pinkka Post-It lappuja ympäri kämppää P:lle ohjeina. Leonin ruoka on lajiteltu; aamiainen, lounas, iltapäivä snack, päivällinen ja tarvittavat snacksit Leonin makumieltymysten mukaan. Maitoa on niin että pääsiäisenä ensi kerran tarvii ostaa. Pullot on pesty ja steriloitu kaappiin odottamaan ydinlaskeumaa ja tutteja on siroteltu ympäri kämppää. Leonin päivälaukku on pakattu isä-poika retkiä varten ja ensi kertaa vuoteen meidän pyykkisäkistä näkyy pohja. P:lle on jääkaapissa makaronilaatikko ja pakkanen täynnä leipää ja kanaviillokkia. P:n kaikki kalsarit on pesty ja viikattu kaappiin, eteiseen on liimattu lappu jossa muistutetaan avaimista ja retkilaukusta ja kaikkien mun äiti-tuttujen puhelinnumerot löytyy keittiöstä. Ei uskoisi siis että P on ylioppilas ja vieläpä ekonomi joka selviää töissä ilman vaimon tekemää lounasrasiaa ja ohjeita kuinka puhelimessa on syytä artikuloida selvästi ja istua selkä suorana työpisteessä.

Ei myöskään uskoisi että lapsia selviää hengissä perheissä ilman Post-It lappuja ja tarkkaan suunniteltuja ravintoympyrään oikein suhteutettuja välipaloja. Taivas, onneksi mun ei tarvitse olla mun kanssa naimisissa, mä sekoaisin.