<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Olette varmaan kaikki joskus tavanneet superäidin, hän on usein muutenkin käytännönläheinen supernainen jolle kaikki tehtävät tässä roolissa ovat mieluisia.Mä törmäsin lajin prima yksilöön eilen eikä vieläkään ole lakannut puistattamasta....jos mä ryhdyn superäidiksi niin saa lyödä ja kovaa.

 

Superäiti aloittaa raskauden suunnittelun jo hyvissä ajoin. Pillerit pois toukokuussa ja plussatesti elo-syyskuussa. Kesän hän sitten käyttää vauvan valmisteluun ja jättää pois alkoholin, tupakan, liian suolan, juustot, vakuumipakatut kalat ja lopettaa hauskanpidon. Hän aloittaa aamunsa foolihapolla ja asidofilusjugurtilla. Ovulaatiotestejä hän käyttää joka kuukausi ja opettaa miehellekin että koska sopisi ja mihin rytmiin, huteja ei saa tulla. Lämpötilan mittaus kuuluu aamurutiineihin siinä missä hampaiden harjaus ja auta armias jos mies juo koko pullon olutta saunassa. Lapsestahan voi tulla vajaa, eikö mies yhtään ajattele asiaa lapsen näkökulmasta?

 

Kun superäiti sitten plussaa on hänellä jo valmiina kirjastollinen odotusoppaita ja hän aloittaa hengitysharjoitukset heti. Koska lapsi halutaan laittaa Montessori-kouluun on ilmoittautumiskaavakkeet jo täytettynä. Mitään ei tämä superäiti oikein voisi syödä kun kiellettyjen listalla neuvolassa on 36 ruoka-ainetta. Kun superäiti on vahinginossa niellyt purkan soittaa hän neuvolan lääkärille ja kysyy vertaistukea Vauva-lehden chattipalstalla, nimimerkillä Huono äidiksikö?. Siellä muut superäidit rauhoittelevat että kyllä heillekin on joskus sattunut vahinko ja tiettävästi voi vielä saada terveen lapsen jos on purkan niellyt, tosin tästäkin on saatu ristiriitaista tutkimustietoa.

 

Superäiti alkaa heti tiedostamaan ympäristönsä uudella tavalla ja hän odottaa että myös ympäristö tiedostaa hänet uudella tavalla, tai siis oikeistaan tiedostaa vaan hänet ja hänen tarpeet. Auta armias jos meinasit syödä palan juustoa hänen lähettyvillä tai jopa juoda lasin punkkua. Koko yhteiskunta kuulemma vihaa lapsia eikä lapsiperheitä tueta oikein tosissaan. Jaaha, kolmen vuoden hoitovapaa ei sitten ole sitä tukemista ja se neuvolakin on vapaaehtoisvaroin kustannettua. Mutta älä vaan ääneen sano superäidin kuullen.

 

Superäidille ei mikään raskauteen liittyvä ole inhaa tai ällöttävää. Lähinnä kestokrapulaa muistuttava aamupahoinvointikin on ihan kivaa kun tietää että se katkaravun kokoinen ja oloinen vauveli siellä polskii vaan.

Suonikohjut kertovat vaan maaäidin vetovoimasta ja koko naamaa koristava ihottuma on vaan merkki Naiseksi tulemisesta. Peräpukamista ei ole niin väliä kun ei synnytyksen jälkeen kuitenkaan kykene tai ehdi istua. Maksaläiskät eivät ole ongelma koska superäiti ei altista lastaan auringolle tietenkään, jos vaikka jani-kerttua häikäisisi mahassa.

Muodottomaksi lihominen on aivan vaan turhamaisten naisten valitusta, tässähän tehdään lasta ja jos ei kestä muutoksia niin ei sitä sitten ole vanhemmaksikaan. Tarkoitus pyhittää kaiken läskin.

 

Meikkaaminen on turhaa kun tämän superäidin olemus hohkaa sitä ihanaa raskauden hehkua, jonka ihotautilääkärit tuntevat termillä "liiallinen rasvaneritys".

 

Superäiti ei mitään hienoja vaatteita raskauden ajaksi tarvitse, miehen vanhat paidat kelpaavat hyvin. Hän myös hankkii läskipohjalliset kengät jotka ovat hyvät jalalle ja liukuesteet kenkiin jo kesäkuussa. Marimekon yöpaidat ovat kelpo asuste kesällä kaupungille ostoksille, onhan ne melkein kuin mekkoja. Ja siksi toiseksi on turhamaisuus superäidistä ehkä kaikkein vastenmielisin piirre naisessa.

 

Superäiti aloittaa kodin valmistelemisen vauvaa varten vähintään kun on puolivuotta laskettuun aikaan. Noin puolimetrinen vauva tarvitsee oman huoneen johon valitaan mieltä rauhoittava tapetti ja tarvikkeita stimuloivista aromaterapiatyynyistä kehittävään satukasettisarjaan. Kaikilta alahyllyiltä on tavarat poistettu, viinakaappi varustettu munalukolla ja pöydän kulmat vuorattu pehmusteilla.

 

Sanavarasto menee superäidillä heti uusiksi kun raskaudesta on päätetty, ovislima ja foolarit ovat arkisanastoa. Kun plussa pläjähtää tikun päähän puhutaan jo masuasukista, äippälomasta ja epparista. Mahassa on kirppu, vauveli, ihana tuhiseva nyytti ja janikerttuli. Np-ultris ja sf-mitta on ihan muuta kun luulit. Jos mies tai läheiset haluaivat joskus muusta puhua kun vauvasta niin he ovat kehittymättömiä ja piittamattomia ihmisiä jotka elävät tyhjää ja itsekeskeistä elämää.

 

Superäiti aikoo tietysti käyttää vaan kestovaippoja ja onkin jo alkuraskaudesta asti tutustunut ekologisiin kantoliinoihin ja soittanut kohdulle afrikkalaista rytmihumppaa. Superäiti on ilmoittanut töissä jo heti kättelyssä että hän ei sitten tee ylitöitä eikä häntä saa rasittaa turhaa, ettei lapsen biorytmi kärsi.

 

Miehen hän on laittanut katselemaan synnytysvideoita jo kuusi kuukautta ennen h-hetkeä.Ei tulisi kuulonkaan etteikö mies tule mukaan synnytysaliin! Hänen täytyy onnellisesti hymyillen leikata napanuora kun sillanvihkiäisissä ikään ja ihastella istukkaa. Supernainenhan ei mitään lääketiedettä synnytykseen tarvitse, epiduraalit ja puudutteet on heikkoja ja huonoja äitejä varten. Hän on varannut Haikaranpesästä jo kodinomaisen synnytyshuoneen jossa mies voi keittää samalla puuroa kun superäiti öljyää välilihaa ja venyttelee lantionpohjalihaksia. Lämpimin kaurapussein on selvittävä luomusynnytyksestä joka on ainut oikea tapa. Sektio ei ole synnyttämistä ollenkaan ja epiduraaliäidit narkkareita joiden lapsia käy sääliksi.

 

Kotiutuessaan laitokselta laittaa superäiti vaippapyykit heti järjestykseen ja ryhtyy raivokkaasti imettämään oikein. Koska uskokaa pois, imettääkin voi aivan väärin.